Esa Kankainen, Peter Nyman ja Jari Riskilä

Kuluttajalle

Oma koti kullan kallis

30.09.2019

Helsinkiin havitellaan 190 000 uutta asukasta vuoteen 2050 mennessä. Monelle palvelualalle on luvassa paljon avoimia työpaikkoja, mutta työntekijöiden kyky hankkia omistusasunto on rajallinen. Tästä kärsivät kaikki osapuolet, yksilöstä aina kaupungin kansainväliseen kilpailukykyyn asti.

Vastaava ongelma näkyy jo nyt myös muissa kasvukeskuksissa. Markkinaehtoisen tuotannon hinatessa hintatasoa ylöspäin kohtuuhintainen asuminen käy monin paikoin mahdottomaksi. Tämä hidastaa osaajien saamista tarjolle tuleviin työpaikkoihin, yhteiskunnan ja kansantalouden kehityksestä puhumattakaan.

Ei siis mikään ihme, että Asuntosäätiön toimitusjohtaja Esa Kankainen peräänkuuluttaa pikaisia toimia tilanteen korjaamiseksi.

– Asuntoja rakennetaan paljon, mutta koska yleishyödyllisiä tuottajia on vähän, asunnot ovat pääsääntöisesti liian kalliita esimerkiksi opettajille ja terveydenhoitajille, Esa Kankainen kertoo. 

 Riittävää kohtuuhintaista asumista ei voida järjestää ilman valtion tukea.

Asuminen on yhteiskunnan kehittämisen perustekijä, jonka toimivuus tai toimimattomuus vaikuttaa laajasti ympäristö-, sosiaali-, elinkeino-, liikenne-, talous- ja sisäpolitiikkaan. Asioiden vastuuttaminen yhdelle ministerille varmistaisi asuntopoliittisten näkökulmien esillä olemisen. Nykyisestä hallituksesta puuttuu kuitenkin asuntoministeri.

– Asuminen on asia, johon pitäisi keskittyä, Esa Kankainen painottaa. 

– Nyt asuntoasiat on alistettu ympäristöministerille, jonka aika ja energia todennäköisesti kohdistuvat pääasiassa ilmastokysymyksiin.


Lisää asumistukea vai kohtuuhintaisia asuntoja?

1990-luvun alussa kehitettiin kohtuuhintaisen asumisen dilemmaan erinomainen ratkaisu: asumisoikeusjärjestelmä. Siinä asukas maksaa sisään muuttaessaan rakennuttajayhtiölle asumisoikeusmaksun, joka palautetaan poismuuton yhteydessä rakennuskustannusindeksillä korotettuna. Käyttövastiketta maksetaan kuukausittain.

Suurin asumisoikeusasuntoja omistava ja ylläpitävä yritys on Asuntosäätiön omistama Asokodit. Sen toimitusjohtaja Jari Riskilä ottaakin vahvasti kantaa asumisoikeuskonseptin toimivuuteen vuokra- ja omistusasumisen välimuotona.

– Jos pieni- ja keskituloisen työvoiman tarpeisiin vastataan markkinaehtoisen asuntotuotannon lisäksi vain valtion tukemalla vuokra-asuntotuotannolla, päädytään eri asuinalueiden vahvaan eriarvoistumiseen, Riskilä painottaa. 

– Ruotsissa tämän strategisen riskin toteutuminen näkyy jo nyt.

Riskilä huomauttaa, että nykymuodossaan asumistuki on epäsuoraa tuotantotukea; niin kauan, kun vuokria voidaan käytännössä nostaa tuen nousun verran asukkaan ostovoiman siitä kärsimättä, vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen rakennuttaminen on sijoitustoimintana kannattavaa. Voitot käärivät taskuihinsa pörssiyhtiöt, joiden missioissa asumisen ja asuinalueiden pitkäjänteinen kehittäminen ei ole ykköstason prioriteetti.

Valtio maksaa tuotantotukea noin 5 miljoonaa euroa, kun taas asukkaille, ja viime kädessä asuntojen omistajille, maksettava asumistuki on 2,1 miljardia. Ero on melkoinen, ja samalla keskustelu valtion tuesta asuntotuotannossa on ajautunut tasolle, jossa faktat tuntuvat unohtuneen.

– Markkinavuokrat ovat tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla noin kolmanneksen verran korkeammat kuin asumisoikeusasuntojen käyttövastikkeet. Tämä kertoo omalta osaltaan siitä, kuinka asumistuen kaltaiset ratkaisut tekevät markkinoista epätasapainoiset.


Asuminen ansaitsee enemmän huomiota

Tilanne on haastava, mutta aktiivisella tekemisellä ja ennen kaikkea oikeilla päätöksillä saataisiin paljon parannusta aikaan. Ensimmäiseksi korjausliikkeeksi asuntoalan kokeneet ammattilaiset ehdottavat asumisen nostamista takaisin hallitustason poliittiselle agendalle. Lainsäädäntöön on saatava muutoksia, jotka mahdollistaisivat kaupunkikehityksen kannalta tarkoituksenmukaisen asuntopolitiikan.

– Asuntopolitiikan yhteiskunnallista merkitystä ei ymmärretä, Esa Kankainen pahoittelee. 

– Asuminen on isolla painoarvolla osa jokaisen suomalaisen elämää – siihen liittyvistä asioista on pystyttävä keskustelemaan, ja päättäjien on pystyttävä puuttumaan selkeisiin epäkohtiin konkreettisin toimenpitein.

Jari Riskilän mukaan korkotukijärjestelmän uusiminen vastaamaan tämän päivän vaatimuksia olisi jo yksin asia, jolla olisi merkittävät positiiviset kerrannaisvaikutukset kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuteen.

– Tarvitaan järjestelmän kokonaisuudistus, jossa korjataan tukien ja rajoitusten välinen epäsuhta. Tarvitaan aitoa tukea, jota esimerkiksi käynnistysavustukset ovat.

Kankainen ja Riskilä toivovat ja uskovat, että asiaan saadaan parannusta. Kysymys on, loppujen lopuksi, huomattavasti laaja-alaisemmasta kokonaisuudesta kuin siitä, että taloja saadaan rakennettua. Kyse on ihmisten hyvinvoinnista ja koko yhteiskunnan toimivuudesta.


KATSO HIGHLIGHT-KOOSTE HAASTATTELUSTA TÄÄLTÄ

KATSO KOKO VIDEO HAASTATTELUSTA TÄÄLTÄ


Teksti: Timo Mansikka-aho

Asuntosäätiö

Asuntosäätiö tekee työtään monipuolisen ja omaleimaisen asumisen vastuullisena kehittäjänä yhteistyössä useiden alan asiantuntijoiden ja asukkaiden kanssa. Asuntosäätiö-konserni on Suomen neljänneksi suurin asuinkiinteistöjen omistaja.
Yrityksen verkkosivut